Luin tässä illalla Jaanan ja Iisan blogia ja olin katketa naurusta Nauru. Jaana oli kirjoittanut tosi hauskan kuvaelman millaisia hänen koiransa olisivat hänen mielestään ns. ihmismuottiin valettuna. Ja täytyyhän tähän haasteeseen vastata.

Elikkäs Lenni on 17-vuotias amiskassa autopuolella opiskeleva nuori poika joka asuu vielä kotona äidin ja pikkuveljen kanssa. Lenni on ollut pienestä pitäen ylivilkas lapsi, joka kärsii jokin sorttisesta AHDH oireesta. Ylivilkkauden takia Lenni on monesti tullut väärin ymmärretyksi sukulaispiireissä, kun poika ei ole malttanut olla hetkeäkään paikoillaan vaan on aina ollut menossa suuntaan jos toiseen. Vain äiti ymmärtää Lennin oikut! Lenni on varsin huomionhakuinen nuorukainen ja keksii tosiaan kaikenmaailman temppuja huomion saamiseksi.

Lenni on äitin poika "lellipentu". Ja sitä hän käyttää monesti hyväkseen palattuaan kotiin aamuyöstä vaikka kotiin tuloaika oli sovittu kymmeneksi. Lenni selittää monesti," muttä äiti rakas, kun ne isommat pojat yllytti tekemään sitä ja tätä ja niin edelleen".... Vaikka kotiarestia on monta kertaa anettu viikoksi, niin äiti on kyllä heltynyt parissa päivässä, kun kaverit tulee ulos pyytämään ja Lenni lupaa taas tulla ajoissa kotiin. Ja taas sitä pojat mennään....

Lennillä on paljon tyttöystävä ehdokkaita, kun se on niin hyvän näköinen. Sitä oikeaa ei vielä ole löytynyt ja eihän sitä vielä tuossa iässä tarvitsekkaan.

Lenniä ei koskaan ole paljon koulunkäynti kiinostanut. Aina on pitänyt patistaa läksyjen lukuun ja monesti Lenni on kopsannut kotitehtävät kavereilta välitunnilla. Lennin oma huone on aina sekaisin " kuin pommin jäljiltä".

Lenni on aina pitänyt vauhdista ja vaarallisita tehtävistä. Pienempänä pojat rakensivat porukssa itse polkuauton. Sillä sitä painettiin alas jyrkkää mäkeä ja Lenni tietenkin rämäpäänä puikoissa. Noh, autostahan irtosi kesken alamäkiajon ratti ja Lenni posautti päin puuta. Onneksi siitä selvittiin pienillä naarmuilla ja kuhmuilla. Vaan eipä se vauhtia hidastanut, kohta oli uudet projektit pojilla alla.

Lenni kiinnostui motocrossi ajosta. Siinä kun on sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Siinä ei kyllä pojan päätä järki paljon pakota, kun hän painaa kaasu pohjassa hiekkamontussa.

Lenni on aina ollut hyvin herkkä ja tarvitsee paljon kannustusta vaikka onkin välillä uhmaava ja isotteleva nuorukainen. Joskus se kuvittelee olevansa aikuisempi kuin onkaan, mutta joutuu kuitenkin turvautumaan vielä äidin rakastavaan syliin, kun oikein elämä mättää ja on paha mieli.

 

Otto on taas kasilla oleva kiltti poika, hinkipinko, nörtti, luokkansa priimus joka kantaa kotiin kokeista vain ysejä ja kymppejä. Otolla ei ole itsetunnon kanssa ongelmia, se tietää olevansa hyvä! Otto on kiinostunut matematiikasta, biologiasta, fysiikasta ja kemiasta. Illat pitkät Otto viettää tietokoneella (se tietää kaiken atk:sta, joten jos on koneen kanssa ongelmia soitappa Otolle) tai on hautautunut kirja vuoren alle tutkimaan mm. matemaattisia kaavoja tai lukemaan Harry Potteria. Otto on ehdoton Potteri fani ja koettaakin monesti käyttää kaiken maailman huispauksia ja muita taikatemppuja yrittäessään muuttaa veljensä rupisammakoksi. Otto on harkiseva ja määrätietoinen ja pohdiskeleekin jo nyt, että tuleeko siitä isona lääkäri vai lakimies? Otto rakastaa luonnossa liikumista ja kotona onkin laaja perhoskokoelma. Kesäisin Otto juoksentelee niityillä haavin kanssa perhosten perässä ja joskus kuvittelee lentävänsä luudalla (käyttää silloin haavia luutana) yhtä lujaaja korkealla  kuin Harry potter.

Oton huone on suht järjetyksessä, paitsi kirjoituspöydällä on yleensä suuret kirjavuoret. Otto tulee sovittuna tuloaikana kotiin toisin kuin Lenni. Otto menee ajoissa nukkumaan, että jaksaa herätä virkeänä kouluun.

Otto on kavereiden seurassa hiukan ujo, mutta tutustuaan yleensä rentoutuu ja reipastuu.

Välillä pojat on poikia ja Otto härnää isoveljeään niin kauan, että saa aikaiseksi jonkin sortin tappelun. Yleensä seuraksena on itku ja hammasten kiristely puolin ja toisin. Monesti äitikin on joutunut puutumaan välien selvittelyyn.

Otto on mummon ja Hanna tädin suosikki poika, mummo muistaa aina kehua kuinka hyvä oppilas Otto on ja antaa aina vähän taskurahaa.

Otto on hyvän ruoan ystävä ja auttaa äitiä monesti ruoanlaitossa.

Monesti pojat kilpailevat äidin huomiosta ja keksivät jos jonkinmoista huomion saamiseksi.

 

Jotta tämmöinen näkemys minulla on omista rakkaista kullanmuruista Pusu jos ne siis olisivat ihmisiä.

Mielikuvitus on ihmisen halvin ja paras huvitus. Ollaan muuten siskojeni kanssa saatu monet kerrat mahtavat naurut, kun on jotain asiaa ruvettu oikein porukalla lennättämään mielikuvituksen avulla ja hauskaa on riittänyt Nauru !!!!