Siis kuten aijemmin jo kirjoittelin Otto liikkaasi sunnuntaina oikeaa takajalkaa ja kävi lääkärissä maanantaina.  Tiistaina sitten pojat otti yhteen ja Lenni puri Ottoa oikeaan etutassuun voi "vimpeli veturi" .Torstaihin asti mentiin kipulääkkeen avulla ja aamusta varasin ajan taas lääkärille, koska Otto ei ollut kunnossa. Se liikkasi nyt vuorotellen etujalkaa, takajalkaa ja vaikkutti kovin surullisella !!!

Lääkärissä todettiin, että sen selkä oli myös kipeä. Kuvattiin selkä ja oikeaa jalka. Molemmat olivat kuvien perusteella kunnossa, huh,huh.... Nyt Otto on kipulääkkeellä ensi keskiviikkoon asti. Se ei saa hyppiä eikä pomppia. Raput täytyy kantaa alas. Äidistä on nyt korvaamaton apu, sillä Otto on siellä "päivähoidossa, kun olen töissä ettei se pääse hyppimään. Kävely on välillä ihan hyvää ja kohta taas huonoa????

Kovin mietityttää mikähän näitten yhdessä olosta tulee???? Aina saa pelätä milloin se Lenni seuraavan kerran kouhasee Ottoa ja mitä sitten paikataan? Otto on kovin alistetussa asemassa Lennin suhteen. Lenni, kun menee Oton luo se kääntää jo päänsä valmiiksi pois päin, että "älä tee mulle pahaa".

Keskustelin tänään ystäväni kanssa tapahtuneesta ja meidän kolmen yhteiselosta. Mietittiin, miten tämä alistetussa roolissa oleminen voi vaikuttaa Oton luoteeseen.  Muuttuuko ne koskaan sopusointuisiksi. Sen olis tarkoitus kuitenkin olla, ylväs, hyvän itsetunnon omaava näyttelykoira, eikä asenteella "anteeks kun oon olemassa". Mun pitäsi varmaan keskustella Pirkon kanssa asiasta. Muuttuuko ne koskaan sopusointuisiksi kavereiksi. Vai onko Oton kohtalo aina olla riepoteltavana. Ajatuskin siitä, että joutuisin luopumaan Otosta raastaa sydämen verille, mutta rakkaudesta joutuu joskus tekemään kipeitäkin päätöksiä. En tiedä, mieli ei oo kyllä kovin katossa en haluaisi ajatella koko asiaa.....

Otto on luonteeltaan kerrassaan niin ihana ja kiltti. Rakas pikku Otto.