Viime viikko oli yhtä tuskaa,itkua ja sääkään ei paljon mielialaa kohentanut. Pimeää ja sateista. Perjantaina Pikku-Otto muutti uuteen ihanaan perheeseen. Autosta ulos päästyään se veti hihnassa ulko-ovelle päin. Ensimmäisenä  sisälle päästyään se ampaisi Eijan syliin ja suukotteli Eijan posket märäksi. Ennen Hannan ja minun pois lähtöä käytiin pikku lenkillä katselemassa tulevia lenkkimaastoja. Kun nuorin poika oli pienen etumatkan päässä meistä Otto veti hihnassa pojan perään. Pihalla Eija antoi Oton nuorimmalle pojalle, kun hän tahtoi pitää Ottoa. Otto lähti pienen pihan tutkailun jälkeen vetämään taas ulko-ovelle, "mä haluun tonne" se ois varmaan sanonu jos osais puhua. Oli ihana nähdä miten Otto juoksi toisen pikku pojan kanssa edes takaisin  kuin palvoen poikaa, korvat lepattaen.

Lauantaina soittelen kuulumisia Tiilikaisiin ja hyväähän sinne kuului. Otto oli nukkunut perheen isän vieressä yön. Päivällä, kun Jorkki ja Aapo olivat lähteneen kauppaan Otto oli odottanut koko ajan heitä eteisessä, eikä se ollut siitä mihinkään lähtenyt vaikka Eija oli sanonut monta kertaa, että kohta ne sieltä tulee, tule vaan pois. Eija kertoi myös, että oli päivällä leipoessaan oli ajatellut että ompas hiljaista missähän se Otto on? Tähän kysymykseen oli tullut vastaus poijlta kuorossa, että se on täällä meidän kanssa. Otto on tainnut löytää heti paikkansa perheessä, mikä tietysti lämmittää minun sydäntäni.

Lauantaina käytiin Jaanan ja Iisan kanssa tekemässä hyvän mielen treeni. Ohjattiin myös toistemme koiria. Hauska ja kasvattava kokemus. Lenni voisi mennä vaikka kisoissa Jaanan ohjaamana, niin hyvin ne yhdessä toimi tosi kaunista ohjaamista!!!! Nähtyäni omaa ohjaamista Lennin kanssa tajusin, ettei sille tarvitse olla niin kova käskyissä, sillä se on tosi kuuliainen kaveri. Mulla itselläni on vissiin vähän huono kuulo??? Välillä onkin todella kasvattavaa nähdä videolta, kuinka itse toimii. Tästä otan siis opikseni!!!! Toivottavasti tulette näkemään jatkossa, tarkkaa, mutta rennonletkeää menoa meiltä.

Sunnuntaina oltiin talven ensimmäisissä epiksissä pikkujoulun merkeissä. Lauantaina juoksin ja sunnuntaina sitten taas tipsuttelin. Tähänkin varmaan löytyy lääke. Juoksen lähempänä Lenniä, en ns. kauko-ohjaa. Niin ja omaa kuntoa on ruvettava kohentamaan. Treenin jälkeen piipahdettin Miiran luona Jaanan ja koirien kanssa. Miira oli leiponut herkullista kanapiirasta ja jälkiruoaksi aivan ihanaa suklaa kakkua nam,nam. Siinäpä aika vierähti mukavasti ihanien ihmisten ja koirien parissa. Pikkujoulu videon lisään kunhan saan se Jaanalta.

Tässä pätkä lauantain treenistä by Lenni, Iisa, Jaana ja mie.