Tiistana oli vuorossa Tiian valmennus ilta. Maanantain ja tiistain välisen yön nukuin huonosti ja aamuvuoron päälle otin pienet päivä unet ennen treeniin lähtöä. Olo oli vähän kuin "pölkyllä päähän lyöty". Ette usko kuinka mä ootan joskus pääseväni säännälliseen päivätyöhön ja rytmiin. No, itse asiaan........

Tiistaina oli luvassa tekniikkatreeniä, merkkausta, niistoa, saksalaista ym. Itse ymmärsin, kuinka teknisesti toimia, mutta otappa koira siihen mukaan o-ouuuu.....toistoja toiston perään, kun ei meinannu sujua. Tiistaina, Tiia neuvoi saksalaisessa vastakäden käytön jippiiiii!!!!! Siitäkö sen onnistuminen on ollut kiinni. Eka kerran se meni hyvin ja tuntui helpolle tehdä. Tässä kohtaa tuli onnistumisen riemu ja suuri älynvälläys, se vastakäsi, vastakäsi!!!!!

Lauantaina mentiin Katjan ja Hilun kanssa ottamaan Tiian tiistain treenistä pätkä (10-16 kohta treenipiirroksesta). Ja taas sain kokea uusia älynväläyksiä !!!!! Oli hyvä, että oltiin Katjan kanssa Varkaudessa yhdessä kisaamassa. Katja sai mut tajuamaan aivan uuden näkökannan omaan ohjaamiseen. Kun tehtiin putken jälkeen merkkaus ja siitä eteen päin, niin Katja sanoi "että jos olisi kisa tilanne, en koskaan kerkeäsi odotamaan Lenniä. Mun pitää luottaa, että Lenni tulee vaikka se joissain kohti jää selän taakse. Tulee tilanteita joissa minä en kerkee koiran edelle, sen Katja näki Varkauden kisoissa".  Niin, totta Katja puhui ja nyt otettiin harjoituspätkä uudelleen. Jumatkekka, se meni niin hienosti ja kauheella vauhdilla. Luotin, että Lenni kyllä tulee vaikka se jää selän taakse, vauhdillla seuraavalle esteelle, niistosokkeri, pujoittelu, saksalainen ja putkeen.  Me osattiin, me osattiin!!!!!! !!!! Katja kysyi huomasinko eron kahteen aijempaan suoritukseen ja voin sanoa että huomasin. Ero tuntui etenemisessä kuin yö ja päivä.

Muutettiin hieman treeniä ja harjoiteltiin persjättöä ja saksalaista toiselta puolen ohjattuna. Tää oli myös varsin vauhdikas pätkä ja sitä yhteistä onnistumisen riemua Lennin kanssa riitti tälle päivälle roppakaupalla. Lenni oli aivan mahtava  ja tykitti eteen päin kuin raketti ja meikä sai juosta hiki päässä ! Ihanaa Lenni, ihanaa!!!!!!!  Kaiken A-ja O ohjauksessani taitaa olla oma liikuminen ja luottaminen Lenniin kinkkisissä paikoissa. Sitä ei tarvitse ns. kädestä taluttaa eteen päin", sen sisäistin eilen. Lämmin kiitos ja kumarrus Katjalle neuvoista, vinkeista ja eritoten mukavasta seurasta Hillen kanssa.