Jaahas, mitäs meille kuuluu? Viime perjantaina käytiin treenaamassa kontakteja. Kontaktit sujuu Lenniltä jo aikas hyvin Hymy! Aloitettiin puomista ja Jenni avusti hihnassa, kun otettiin se kerran Jenni sanoi ettei hihnaa enää tarvita. Otimme puomin uudestaan ilman hihnaa, en komentanut Lenniä paikalle vaan lähdimme rynnistämään puomia kohti yhtä aikaa (vähän niin kuin kilpajuoksulla kumpi on ensin perillä). Loppu tulos oli huono. Jenni sanoi, että käyttäydyn jotenkin erilailla, vähän niin kuin jännittäisin että pysähtyykö Lenni. Otimme taas uudestaan komensin Lennin paikalle istumaan, otin vähän etumatkaa ja annoin Lennille luvan lähteä puomille. JEEE...LOPPUTULOS OLI HIENO!!!! Nauru Lenni suoritti puomin kontaktin oikein. Teimme muutamia toistoja ja pääpiirteittäin kaikki onnistuivat. No, sitten kokeilimme A:n ja keinun samalla lailla Lenni komenttettuna paikoilleen ja käskystä A:lle ja keinuun. Molemmat sujuivat tosi hyvin, HYVÄ LENNI!!!! Minun vaan pitää toimia määrtietoisesti ja selkeästi niin homma saataapi sujua.... Jennille kiitos, avusta ja neuvoista Nauru!!!!

 

Sunnuntaina sitten vaihduttiin Miiran ja Jennin vetämään ohjattuun ryhmään. Mua vähän jännitti sinne meno, orpo-olo, uudet ohjaajat ja treenikaverit (paitsi Jaana ja Iisa). Harkat oli tosi kivat, Miira ja Jenni joutuivat heti ensi treeneissämme takomaan ohjeita mun lahoon päähän. Keppikulma ei meinannut mennä mun jakeluun ei sitten millään. No eipä ne niitä olla kyllä otettukaan, kun kerran aikaisemmin joten harjoittelun paikka!!!! Jenni veti jo jalalla keinonurmeen viivan mene tästä  ja käänny tässä ja ohjaa koira kepeille. Toistoja jouduttiin sitten tekemään viis kertaa ennen kuin meni mun kaaliin!!!!! Silmänisku Muutenkin tuntui, että omalta osaltani treeni oli sähellystä sinne ja tänne. No tuli jotain onnistumisiakin ja niistä sain hyvää palautetta, mikä oli kiva. Jospa tuo seuraava treeni menee sitten paremmin, nyt on uudet treenikaverit ja ohjaajat tavannut eikä tarvii enää jännittää....

 

Maanataina treenattiin Mimmun ja Kirin kanssa. Mimmulla oli pari vaihtoehtoa mukana ykkösluokan ratapiirroksista valittiin vaikeimman näköinen piiros ja eikun rataa rakentamaan. Mukana oli myös kontakteista A ja puomi. Rata meni hienosti. Oma ohjaus oli melkein kohdallaan ja Lenni otti kontaktit oikein. Mimmu muistutti minua, että muista antaa kontkteilla Lennille vapautuskäsky ajoissa samoin kepillä mun pitää muistaa sanoa välillä "kepit" ja ns. vetää Lenniä nenästä jolloin sille tulee enemmän vauhti. Mimmu otti radan välillä Kirin kanssa ja sitten me taas uudestaan. Korjasin omaa ohjaustani kontakteilla eli vapautuskäsky ajoissa ja kepeillä sanoin välillä"kepit" ja sormi sojotti Lennin nänänpäätä kohti. Rata onnistui virheittä Nauru!!!! MUN TÄYTYY OPETTELLA KESKITTYMÄÄN!!!! Kun minä keskityn voimme välttyä minun aiheuttamilta hajamielisyys virheiltä ja onnistua Hymy. Kiitos Mimmu Treeneistä!! Niin, "hullua" on yllytetty ja ekoihin kisoihin on ilmottauduttu, glups??? Liisa on hyvä tsemppari, se kysy multa että "mitä tapahtuu jos epäonnistutaan? Eiii mitään!!!" Meikä kun arpoi osallistumisen kanssa mennään, ei mennä , no mennäämpäs ja nyt oikeesti siis mennään..... Nyt siis matkataan kohti yhtä yhteistä tavoitetta ja kun se on saavutettu otetaan toinen yhteinen tavoite jonka eteen treenataan.

 

Pikku Otto oli myös treeneissä mukana ja välissä pidettin puolen tunnin "ulkoilutauko". Sitten jatkettiin Liisan, Remun ja Lolan kanssa. Liisa otti saman radan ja se meni hienosti!!! Lenni huilailikin sitten tämän treenin ajan. Oton kanssa tein hyppytekniikka harjoitusta. Eli neljä estettä peräkkäin kahden jalan mitan välillä ja hypyt ponnareiden yli, eli hyppykorkeus oli noin 10 cm. Lisäksi otimme putkea suorana ja mutkalla. Niin ja tietty verkkokeppejä. Otto oli niin touhukas ja innoissaan, tosi mukava. Illalla pojat olikin sitten molemmat aika väsyneitä palauttavan lenkin jälkeen ja syötyään.

 

Huomenna Lennillä on hieroja. Tilasin muuten Lenskulle ajan lonkka -ja selkärankakuviin se on huhtikuun lopulla. On kivempi tietää onko lonkat ja selkä kunnossa agility kun on fyysysesti aika rankka koiralle.

EI MUUTA KUN HYMYÄ HUULEEN, HUUMORI MUKAAN JA AGILITYA JATKAMAAN Nauru!!!! OLEN ILOISESTI TOIVEIKAS, ETTÄ VIELÄ JOKU PÄIVÄ MÄ VIELÄ OPIN SUJUVAN JA TARKAN OHJAUKSEN.( Siihen menee kyllä aikaa, mutta eipä tätä agilityohjausta opitakkaan viikossa tai parissa tää on koko harrastusajan kestävä prosessi ja me ollaan vasta niin alakajia...Kieli ulkona

Koetan taas jossain välissä laitella uusia treeni  kuvia.