Kaima kävi perjantaina iltapäivällä hieromassa Lennin. Viime hieronnasta aika oli vierähtänyt kolmisen kuukautta. Tämä kerta oli poikkeus luokassaan Lennillä ei ollut mitään "jumeja" missään!!!! Kun, Pirjo hieroi Lenniä lantion kohdalta havahduin itse yhtä äkkiä ja sanoin kaimalle, että katso Lenni ei "vutkuile" minnekkään, kun lantoin seutua hierotaan, se nautiskeli vaan. Pirjo sanoinkin, että lantion seudulla ei tunnu mitään. Monesti sieltä on löytynyt aina trikkeripiste tai sitten jumittunut lihasjuoste ja NYT EI MITÄÄN, MISSÄÄN!!!!! Tämä oli erittäin ilahduttava uutinen!!!

 Sunnuntai-iltapäivänä serkkupoikien kanssa (Pojun ja Lennin)  käytiin tekemässä vinokeppi treeniä. Poju on ymmärtänyt jutun juuren ja paineli hienosti treeniä, kohta voidaan vähän ruveta nostamaan keppejä pystympään. Lennikin veteli vinopujottelun, kuin singerin ompelukone. Otetiin Lepin kanssa myös ihan normaali pujottelua. Siinä sattui jotakin virheitä lopussa, kun itse menin  liian lähelle keppejä ja omalla lantiollani jotenkin työnsin Lennin pois lopussa väärästä kohtaa. Jutusteltiin siinä jäähylenkillä Ullan kanssa, kun mua taas otti aivoon toi mun oma malttamattomuus, grrrr!!!! Ja siinä taas muistin yhden asian pujottelusta, MUISTA ANTAA KOIRALLE TILAA!!!!

Tänään käytiin iltapäivällä Saviskassa ottamassa parin hypyn kera pujottelua ja kappas vaan, kun annoin Lennille tilaa hakea pujottelun se huiteli ne vauhdilla oikein!!!!!" Kertaus on opintojen äiti". Välillä kyllä tuntuu, että onkohan tuolla päässä vaan sahajauhoa, kun noi jutut välillä aina unohtuu !!!! Ei muuta, kun tuulta päin hymyssä suin!

Niin ja kävihän meillä lauantaina pikku shelttityttö Oodi. Lenni näytti Oodille ensin hepulijuoksun ja rallituksen ja koetti saada Oodia leikkiin mukaan. Oodi vähän hämmentyneenä katteli Lennin esitystä. Lenni oli kovin kiinnostunut Oodista, mutta Oodia hieman ujostutti alkuun. Sitten, kun Lenni väsähti, niin silloin Oodia alkoi Lenni kiinnostamaan ja välillä tyttö komensi Lenniä kovastikkin, kun Lenni oli niin kiinnostunut Oodi takapäästä ja ukkelilla hormoonit hyrräsi. Mia, kiva kun kävitte ja tervetuloa uudelleen!!!

Käytiin myös äidin kanssa Ottoa moikkaamassa sunnuntai-iltana. Oli niin ihana se karvaturrukka. Huomasi, kuinka se on nyt todella kotiutunut Tiilikaisiin. Se otti meidät vastaan, kuin kenet tahaansa vieraan. Sitten se paineli omalle "päivystyspaikalleen" makaamaan. Pois lähtiessä, se ei ollut lähdössä mukaan, vaan jäi rauhallisena omaan kotiinsa. Sieltä lähdettyämme tehtiin pikavisiitti Rautioille, jotta äitini näki heidän ihanat pikku koiravauvat. Äiti ihastui, heti pikku tyttöön ja kotiin ajellassakin ihasteli sitä ja muisteli omaa koiraansa Wilmaa.

Viikonloppuna on sit kesän eka kisat Jyväskylässä. Luvassa on kaksi agilityrataa. Lähdetään taas ajatuksella, että mennään harjoittelemaan kisaamista, niin eipähän sit korkeelta putoo ja kovaa. Odotan vain hyviä ratoja ja yhteisiä onnistumisia, siitä on hyvä lähteä!!!